“Elän ruavon vuoh” – nämmä sanat ollah tärgiembät L’udmila Galahinan elaijas. Armastus on lapsis da bunukois. Veseldysty tulou pajattajen. L’udmila pajattau kaiken ijän.

Karjalan da vepsän kielen laitos da suomen kielen laitos yhtistettih yhteh laitokseh. Pandih sille itämerensuomelazien kielien laitos -nimi. Luajittih kai ruttoh da rahvastu, tarkoitan yhteiskunnallistuo, ni kyzytty ei. Elämmö näitgos Karjalan kielen vuottu Karjalas.

Jo nelläs vuozi peräkkäi Täs synnyinrannan minun algu - festivualin hantuzis Anuksenlinnas piettih literatuurupido, kudual annettih Pädis tarattua livvikse -nimi